Aloitin viikonlopun juoksemalla . . . -20C asteen pakkasessa lähes coopertestivauhtia yhteensä 33 minuuttia. Kellon ala- ja yläasteen kautta Kalimeenojan vartta Camillon kulmille, jonka jälkeen Virpiniemen risteyksen kautta Kellon NS-talon kautta Pajumaankujalle. Kovahko vauhti meinasi puuskututtaa 13 min kohdalla. Joutui ottamaan sipsuttelu askeleita hetken aikaa ja puhalsin. Mutta sitten taas löylyä pesään. Juoksu kulki niin sanotusti upean raskaasti, kun on tuota painoa 106kg. Loppuu happi lihaksista vaikka kuinka pää vetäisi.
Maanantain palauttavasta lenkistä oli kulunut jo aika monta päivää ja keskiviikonkin kuntosalikäyntikään ei enää tuntunut vartalossa. Kysymyksessä oli vauhtiharjoitus eikä tavoitteena ollut viipyä maantiellä 30 - 40 minuuttia pitempään. Kurkkutorvessa vähän tuntuu... Niska meinasi jäätyä. Ei ollut huppu juostessa päässä.
Juoksulenkkini alkoi Cris Brown Dreamer kappaleen sanoilla: What do I do Stop, Go, Fail, Succeed, Live or Dye? I just got to belive... BELIEVE... Believe, it´s worth saying
Juoksulenkkini päättyi Survivor Burning Heart kappaleen sanoihin: In The Burning Heart, Just about to burst, There´s a quest for answers, An unquenchable thirst, In the darkest night, Rising like spire ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti