sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Tuli ongelmia, mutta taas mennään!

Taisin juosta itseni tukkoon . . . Sillä sykemittarin olen käynnistänyt yli 100 kertaa 1.4.2008 jälkeen. Suurin osa liikuntatapahtumistani on ollut juoksua. Ja puolet niistä asfaltilla. Sitten tuli ongelmia. Kohtasin pysyvää pää- ja rintakipua neljän viikon ajan. Elämänhalu ja urheilun ilo lähes katosivat. Jouduin menemään lääkärille. Lääkäriystäväni suositteli Mehiläiseen menoa (yleislääkärille). Minulle tehtiin useita verikokeita, joilla poissuljettiin sydäninfraktin mahdollisuus ja muiden isompien sairauksien mahdollisuus. Hemoklobiini oli 162, kolestroli 5,0, sokeriarvot ok, testoarvot hieman alhaalla (ei erektio ongelmia), tulehdusarvo 10,3, kilpirauhasten toiminta ok ja jne. Mutta pääkipu oli kovaa, rintakivut myös. Lääkäri kyseli, että onko töissä stressiä? Kerroin poistaneeni sitä juoksemalla. Rontgenkuvista löytyi hieman rintarangan eli selkärangan yläosan rappeutumaa, joka on normaalia vanhenevilla urheilijoilla. Joten hoito aloitettiin liikunta- ja tukielinsairautena. Söin paketin buranaa, ilmottauduin fysioterapeutille ODL:ään ja vähensin juoksua sekä töitä. Kivut alkoi hellittää hieman ja kun menin Juha Hännisen vieraaksi Oulun kuntonyrkkeilyyn niin pääkivut katosivat saman tien. Huono työergonomia lienee myös osasyynä, koska fysioterapeuttini pyysi tästä eteenpäin kävelemään aina rinta rottingilla ja istumaan myös samoin töitä tehdessä. Mutta taas mennään!