En juossut lainkaan yli 15 vuoteen , mutta nyt olen harjoitellut uudelleen juoksemaan. Kesällä 2007 pystyin juoksemaan ainoastaan kolme sähkötolpan väliä, jonka jälkeen piti ottaa kävelyaskelia. Asia tuntui ylitsepääsemättömältä esteeltä. Aloin kuitenkin määrätietoisesti käymään sauvakävelyllä ja otin ensin kahden tolpan välin juoksuja hyvällä vauhdilla ja sitten kävelin kolme tolpan väliä. Terveyskuntoklubilla poljin crossia 40min jaksoja tavoitteena pystyä joskus juoksemaan. 3 kk päästä elokuussa 2007 pystyin juoksemaan 10 kilometrin lenkin maratoonari Arto Tolosen kanssa ja opastuksella. Koin suurta tyydytystä asiasta ja juoksin kaikkiaan 10 lenkkiä huonoilla kengillä ennenkuin polveni kipeytyi ja jouduin lopettamaan juoksemisen. Tauko kesti 4 kuukautta, jolloin kävin vain kuntosalilla. Kehossani on muuten tapahtunut muutoksia viimeisen vuoden aikana
Sunnuntaina juoksin matolla 1 h 40 min - uusi ennätys! Oltuani juoksusta tauolla 4kk uskottelin itselleni en kykene enää juoksemaan pitkiä matkoja josko ollenkaan. Sitten tapasin erään ystävän joka houkutteli minua aloittamaan juoksun uudelleen sanoilla: kaikki aikuisikäiset kokevat kipua, ota harjoitukset matkana itseesi ja voita vaikeudet. Hän oli juuri parantunut lonkkapussin tulehduksesta. Aloitin uudella taktiikalla rennommin ja rauhallisemmin. Sain myös sykemittarin. Jouduin aloittamaan taas alusta ja 30min juoksu lumessa tuntui tammikuussa 2008 ikuisuudelta. Yhtä tuskaa, mutta se onnistui. Aloin hitaasti lisätä pituutta ja yritin löysätä vauhtia. Ostin kahdet uudet 100e lenkkikengät -80% Sportia alennuksesta. Katsoin Bruce Leen videoita ja otin hänet henkisessä mielessä lenkeilleni mukaan. Sain lisää voimia sieluuni aina kun ajattelin Bruce Leen tarinaa. Polvet ja jalkaterät olivat koko ajan ihan äärirajoilla ja taukoja piti pitää. Myös paino alkoi nousta kun hiilihydraatin menekki lisääntyi. Lihakset kasvoivat kuntosalilla ja ruoka maistui lenkkien jälkeen. Elimisto suorastaan huusi hiilareita lenkin jälkeen. Terveyskuntoklubilla käynnit ja venyttelyt aurasivat tietä eteenpäin ja söin heraproteiinia. Maaliskuussa 2008 aloin juosta 60min matkoja 2-3 x viikossa juoksumatolla. Sitten pidettyäni taukoa 5 päivää päätin kokeilla sykemittarin kanssa miten pitkään pystyn juoksemaan. 60min oli tuskainen rajapyykki jonka ohitin itsesuggestioni avulla. Juostuani 1h15min koin jonkin asteista helpotusta. Koko ajan olin tuntenut kipuja jalkaterissä mutten enää niin paljoa polvissa. Sitten kivut loppuivat ja keho alkoi toimia. Juoksin toissa sunnuntaina putkeen 1h40min eikä olisi tarvinnut lopettaa. Mahtava uusi ennätys! En ole koskaan 20 vuoteen pystynyt juoksemaan näin pitkään! Vaikka olin innostunut, ajattelin, että pitää lopettaa ette paikat mene rikki. Pieni rakko tuli vasempaan jalkaan, ei muuta. Seuraavana päivä polvet olivat kuin 70v tukkijätkällä. Kippastuani päivän jalat aukenivat. Taas mennään äärirajoilla. Nytkin on polvet hellänä. Juoksin asfaltilla ulkona 60min sunnuntaina. En voi vastustaa kiusausta ajatella, että - se saattaa sittenkin vielä onnistua näillä jaloilla! Tavoitteenani on juosta 1/2 maraton 24.05.08 Oulun tervahölkässä ja minähän juoksen, maratonille en vielä rohkene. Pää kestäisi mutta keho ei kestä sen tiedän.
