Ankara alku kostautui... kuudennella juoksulenkillä. Tallensin uuden musiikkilistan Nokia puhelimeeni ja siitä irtosi heti alkuun sellaisia kappaleita, että jalat irtosi maasta. Kellon Teboil tuli vastaan alle 16 minuuttia ajassa ja biisit eikun vaan parani. 35 minuutin kohdalla äkäinen alku alkoi tuntua jaloissa. Mieli alkoi horjua ja päässä pyöri luovuttaminen tai oikaisu lyhyemmälle lenkille. Tein itse asiassa ajatuksissa jo päätöksen, että tänään teen lyhyemmän lenkin. Sitten tihensin askelta, otin hupun pois päästä ja aloin miettiä syntyjä syviä. 45 minuutin kohdalla tein uuden päätöksen, että perkele - tänään on pitempi lenkki kuin torstaina. Käänsin Camillon kohdalla vasemmalle kohti Kiviniemen koulua. Palkinnoksi sain ihailla Suomen lippua, joka oli vedetty koulun tankoon Kalevan päivän kunniaksi. 58 minuutin kohdalla juoksu alkoi jollain lailla kulkea, mutta sutaten räntäsadealustalla. Pyörätiellä alkoi olla lunta liikaa. Taistelin 1h 30 minuuttia juoksua kasaan. Tuntui kuin olisi juossut patjan päällä koko matkan. Nyt on käyty saunassa, tankattu juomaa ja Roipos teetä. Lihapiirakkakin meni kurkusta alas. Taas on otettu kehosta löysät pois. Hitto - hyvä fiilis : ) - kun en antanut periksi!
Mielestäni kun ryhtuu johonkin, ei saa antaa periksi. Pitää pysyä tiukasti tavoitteessa. Kun mieli alkaa horjua, fokusoi tekeminen tiukemmin siihen mikä on oleellista. Menestyjä oppi elämään vaikeuksiensa kanssa. Heikko mieli hakee uuden tilaisuuden. INSPIRE ME
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti