Olen juossut lyhyitä lenkkejä koko kesän. Asfaltilla ja Virpiniemen upeissa maastoissa. Ajatus lyhyisiin pätkiin ilman maraton tavoitteita kypsyi viime talven aikana kun tuli niitä loukkaantumisia ja rasitusvammona. Mieli pysyy virkeämpänä kun lähtee illalla tai aamulla käymään pienellä lenkillä. Olen juossut joskus ikään kuin kilpaa 25min lenkin aika korkealla sykkeellä musiikki lähes täysillä. Siitä tulee upeat kiksit. Olen aina pitänyt esimerkiksi 800m kilpajuoksusta. Se sopii minulle. Sitten olen juossut vaihtoehtoisesti joka aamu saman 15-16 minuutin pätkän pari viikkoa ja muistelin Utin Laskuvarjojääkärikoulun käytäntöä, lenkille joka aamu kello 06:15. Ja kun menen yhden kerran viikossa Virpiniemeen niin silloin yleensä juoksen 65-70 minuutin lenkin matalemmalla sykkeellä. Että jaksaa mennä koko matkan. Virpassa on aika moisia nousuja. Kaiken kaikkiaan olen nauttinut juoksulenkeistäni tänä kesänä. Lihakset on kyllä taas sulaneet huhtikuusta alkaen ja rasvaa meinaa kertyä tilalle. Paino on pysynyt samassa koko ajan (103kg), kehon ulkomuoto vaihtuu. Sahausta havaittavissa vaikka mitä tekisi. Vaimo vinoili tässä, että maha on tullut takaisin, niin huomautin, että ei nyt ihan. Paino oli 128,5kg ja se on nyt 103kg. Kaikki on suhteellista - tavoitteetkin. Ei kaikkea voi tehdä vuodesta toiseen exponentiaalisesti. Vai voiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti