Jos on tahtoa, löytyy keinot. . . En uskonut viime kesänä, että pystyn juoksemaan 1/2 maratonin. Juostuani sen tänä keväänä, en uskonut, että voisin enää juosta ja, että en pysty juoksemaan ilman jalkaleikkausta ensimmäisen 1/2 maratonin jälkeen. Jalkaterä oli niin levinnyt ja turvonnut. Nyt olen kuitenkin juossut lähes päivittäin jo kaksi viikkoa. Exelcior! Tänä aamuna juoksin 07:02 -08:25 Virpiniemen upeassa auringonpaisteessa ilman minkäänlaisia kipuja jaloissa. Juoksu maistuu ja tuntuu hyvälle. Pää tyhjenee ylimääräisistä moskista ja saan vastauksia esittämiini kysymyksiin ja rakentaviin ajatuksiini. Juuri nyt tarvitsen juoksua. Kuritan ja kehitän "laiskaa" sieluani. Olen valinnut tieni ja luottanut tahtoon ja intuitioon. Sisäinen ääneni on sanonut, että pystyn ylittämään itseni jälleen kerran. Matkalla on ollut kysymyksiä, mutta olen löytänyt niihin vastauksia. Intuitioon kannattaa luottaa!
Suosittelen paria YouTube videota Erityisesti toivoisin, että voisit katsoa kaksi suosittelemaani videota "Choson Ninja" videogalleriasta niin sinäkin voit saavuttaa omat tavoitteesi ja löytää tahtotilan. Teet, päätät ja valitset. VIDEO 1 on erityisen palkitseva kun haluat tulla paremmaksi ihmiseksi ja saavuttaa tietoisuuden elämänsä polusta. VIDEO 2 on tarkoitettu erityisesti puhetyöläisille ja verbaalisesti innostuneille ihmisille. Niille kaikille jotka yrittävät tai haluavat aloittaa juoksemisen haluaisin sanoa, että se on palkitsevaa ja, että muistakaa . . . if there is a will, there is a way!
perjantai 25. heinäkuuta 2008
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Luovutin verta - juoksen taas!
Kävin tänään luovuttamassa verta. Käy sinäkin! Hemoglobiini arvo oli hieman kohonnut eli 160. Liekkö tuo puolimaraton auttanut asiassa? Juoksin eilen asfalitilla 35min. Jalka kestää taas juosta (harkiten). Heikkinen Brysselistä houkuttelee Bostonin maratonille. Saa nähdä. Hyvä Kärpät. Näin lehdessä veripalvelun ilmoituksen, jossa oli Kärppälogo. Oulun Kärppien kasvattina lähdin innolla luvuttamaan verta juhannuksen kunniaksi. Käy sinäkin! Nyt on tosi hyvä mieli! Tehdään hyviä asioita ja pidetään kehoista huolta... Hyvää Juhannusta!
perjantai 6. kesäkuuta 2008
2 viikkoa taukoa täynnä!
Kaksi viikkoa lepoa on nyt takana... Ja vasemman jalan varvasluu on edelleen hellä ja turvoksissa. On jo parempaan päin, mutta vain yhdet kengät menee jalkaan ja niillä voi kävellä. En ole vielä oikein jäänyt asiaa miettimään eikä se sillä parane. Voi olla, että joutuu hakeutumaan leikkaukseen ennen kuin voi jatkaa juoksuharjoituksia. Kuntosalilla on tullut käytyä 4 kertaa ja harjoitusten päätteeksi olen lepuuttanut ajatuksia nyrkkeilykuntosäkkiä takoen. Harmittaa tuo vaivaisenluu, jonka käytännössä juoksin muusiksi. Jos olisin pysähtynyt ja avannut kengän, 1/2 maratooni olisi jäänyt juoksematta. Pitää saada asia ratkaistua. Niin avasin tässä pari skootteri vuokraamoa Ouluun. KATSO LINKKI UUTISEENI
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Mission completed!
Tehtävä suoritettu, pääsin maaliin... Lujille otti kaksi viimeistä kilometriä, mutta pääsin juoksemalla maaliin. Onnistuin juoksussani omasta mielestäni lähes täydellisesti. Se että, polvet, nivelet ja jalkaterät olivat tosi tiukilla, johtui juoksupainostani, joka oli 100kg. Ensimmäinen puoli maraton on takana ja palautuminen käynnissä. Olo tuntuu tyhjältä ja vaatimattomalta. Vaikka ylitin itseni harmittaa, että en kyennyt juoksemaan koko maratonia. Eli että olenko saavuttanut edes mitään? Tässä mielessä pitää laittaa suu kiinni ja hakea uusien harjoitusten kautta uusia paaluja ja mennä eteenpäin. Exelcior!
lauantai 24. toukokuuta 2008
Juoksen AC Oulun osakemerkinnälle
Numeroni on 1532 ja lähtö tänään kello 12:40 , Oulun Edenin edestä. Markun maratonpäivä on siis koittanut. Puolitoista vuotta siihen meni, että pääsin elävien kirjoihin ja kykenin haastamaan itseni tälle juoksumatkalle. Jätin ilmoittautumiseni eilen viimeisten joukossa. Tarkkailin säätä ja olosuhteita. Ne ovat todella hyvät tänään. Matkalle on ilo lähteä. Tuntemukset ovat vahvoja. Juoksen AC Oulun osakemerkinnän onnistumisen puolesta Oulun jalkapalloseura AC Oulu on muutoksen kynnyksellä ja muuttumassa osakeyhtiöksi. Olen AC Oulun yhteyspäällikkö ja tällä hetkellä päätyöni on uuden osakeyhtiön "kasaan juoksemisesta". Tiedän jo ennakkoon, että vaikeita hetkiä ja pätkiä tulee, niin juoksussa kuin osakemerkinnässäkin. Lohdutan itseäni sillä, että matkalla on muitakin. Vaikka keskityn 100% omaan suoritukseeni, ei asiat toteudu yksin. Me tarvitsemme ihmesenä toisia. Voin todeta ennen juoksua, että tahtoa ja voimaa on, ainakin olla antamatta periksi. Minä tunnen tulleeni takaisin, kiitos siitä kaikille! Excelsior! YKSI MUUTOKSENI MOTIVAATIO ON OLLUT TÄMÄ VIDEO
maanantai 12. toukokuuta 2008
Maratonille Oulun Terwahölkässä
Nyt juoksu onnistuu... , koska olen harjoitellut. Olen päättänyt osallistua Oulun Terwahölkässä 1/2 maratonille. Pää kestäisi mennä vaikka Kiinaan, mutta vartalo ei anna myöten enempää toistaiseksi. Viime syksynä lähes rikoin polveni. Tammikuusta alkaen olen varovasti lisännyt juoksujeni määrää ja nyt tuntuu siltä, että voin ilmoittautua 1/2 maratonille. Olen tosi iloinen, että juoksu kulkee. Kiitokset täytyy lausua kuntosaliystävälleni, joka kannusti jatkamaan vaikeuksistani huolimatta. Lauantaina juoksin 2h 02 min putkeen testinä (tosin juoksumatolla) ennen Terwahölkkään osallistumista ja tein taas uuden ennätykseni. Odotan mielenkiinnolla juoksupäivää 25.04.2008!
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Pystyn juoksemaan, tiukkaa tekee
En juossut lainkaan yli 15 vuoteen , mutta nyt olen harjoitellut uudelleen juoksemaan. Kesällä 2007 pystyin juoksemaan ainoastaan kolme sähkötolpan väliä, jonka jälkeen piti ottaa kävelyaskelia. Asia tuntui ylitsepääsemättömältä esteeltä. Aloin kuitenkin määrätietoisesti käymään sauvakävelyllä ja otin ensin kahden tolpan välin juoksuja hyvällä vauhdilla ja sitten kävelin kolme tolpan väliä. Terveyskuntoklubilla poljin crossia 40min jaksoja tavoitteena pystyä joskus juoksemaan. 3 kk päästä elokuussa 2007 pystyin juoksemaan 10 kilometrin lenkin maratoonari Arto Tolosen kanssa ja opastuksella. Koin suurta tyydytystä asiasta ja juoksin kaikkiaan 10 lenkkiä huonoilla kengillä ennenkuin polveni kipeytyi ja jouduin lopettamaan juoksemisen. Tauko kesti 4 kuukautta, jolloin kävin vain kuntosalilla. Kehossani on muuten tapahtunut muutoksia viimeisen vuoden aikana
Sunnuntaina juoksin matolla 1 h 40 min - uusi ennätys! Oltuani juoksusta tauolla 4kk uskottelin itselleni en kykene enää juoksemaan pitkiä matkoja josko ollenkaan. Sitten tapasin erään ystävän joka houkutteli minua aloittamaan juoksun uudelleen sanoilla: kaikki aikuisikäiset kokevat kipua, ota harjoitukset matkana itseesi ja voita vaikeudet. Hän oli juuri parantunut lonkkapussin tulehduksesta. Aloitin uudella taktiikalla rennommin ja rauhallisemmin. Sain myös sykemittarin. Jouduin aloittamaan taas alusta ja 30min juoksu lumessa tuntui tammikuussa 2008 ikuisuudelta. Yhtä tuskaa, mutta se onnistui. Aloin hitaasti lisätä pituutta ja yritin löysätä vauhtia. Ostin kahdet uudet 100e lenkkikengät -80% Sportia alennuksesta. Katsoin Bruce Leen videoita ja otin hänet henkisessä mielessä lenkeilleni mukaan. Sain lisää voimia sieluuni aina kun ajattelin Bruce Leen tarinaa. Polvet ja jalkaterät olivat koko ajan ihan äärirajoilla ja taukoja piti pitää. Myös paino alkoi nousta kun hiilihydraatin menekki lisääntyi. Lihakset kasvoivat kuntosalilla ja ruoka maistui lenkkien jälkeen. Elimisto suorastaan huusi hiilareita lenkin jälkeen. Terveyskuntoklubilla käynnit ja venyttelyt aurasivat tietä eteenpäin ja söin heraproteiinia. Maaliskuussa 2008 aloin juosta 60min matkoja 2-3 x viikossa juoksumatolla. Sitten pidettyäni taukoa 5 päivää päätin kokeilla sykemittarin kanssa miten pitkään pystyn juoksemaan. 60min oli tuskainen rajapyykki jonka ohitin itsesuggestioni avulla. Juostuani 1h15min koin jonkin asteista helpotusta. Koko ajan olin tuntenut kipuja jalkaterissä mutten enää niin paljoa polvissa. Sitten kivut loppuivat ja keho alkoi toimia. Juoksin toissa sunnuntaina putkeen 1h40min eikä olisi tarvinnut lopettaa. Mahtava uusi ennätys! En ole koskaan 20 vuoteen pystynyt juoksemaan näin pitkään! Vaikka olin innostunut, ajattelin, että pitää lopettaa ette paikat mene rikki. Pieni rakko tuli vasempaan jalkaan, ei muuta. Seuraavana päivä polvet olivat kuin 70v tukkijätkällä. Kippastuani päivän jalat aukenivat. Taas mennään äärirajoilla. Nytkin on polvet hellänä. Juoksin asfaltilla ulkona 60min sunnuntaina. En voi vastustaa kiusausta ajatella, että - se saattaa sittenkin vielä onnistua näillä jaloilla! Tavoitteenani on juosta 1/2 maraton 24.05.08 Oulun tervahölkässä ja minähän juoksen, maratonille en vielä rohkene. Pää kestäisi mutta keho ei kestä sen tiedän.
Sunnuntaina juoksin matolla 1 h 40 min - uusi ennätys! Oltuani juoksusta tauolla 4kk uskottelin itselleni en kykene enää juoksemaan pitkiä matkoja josko ollenkaan. Sitten tapasin erään ystävän joka houkutteli minua aloittamaan juoksun uudelleen sanoilla: kaikki aikuisikäiset kokevat kipua, ota harjoitukset matkana itseesi ja voita vaikeudet. Hän oli juuri parantunut lonkkapussin tulehduksesta. Aloitin uudella taktiikalla rennommin ja rauhallisemmin. Sain myös sykemittarin. Jouduin aloittamaan taas alusta ja 30min juoksu lumessa tuntui tammikuussa 2008 ikuisuudelta. Yhtä tuskaa, mutta se onnistui. Aloin hitaasti lisätä pituutta ja yritin löysätä vauhtia. Ostin kahdet uudet 100e lenkkikengät -80% Sportia alennuksesta. Katsoin Bruce Leen videoita ja otin hänet henkisessä mielessä lenkeilleni mukaan. Sain lisää voimia sieluuni aina kun ajattelin Bruce Leen tarinaa. Polvet ja jalkaterät olivat koko ajan ihan äärirajoilla ja taukoja piti pitää. Myös paino alkoi nousta kun hiilihydraatin menekki lisääntyi. Lihakset kasvoivat kuntosalilla ja ruoka maistui lenkkien jälkeen. Elimisto suorastaan huusi hiilareita lenkin jälkeen. Terveyskuntoklubilla käynnit ja venyttelyt aurasivat tietä eteenpäin ja söin heraproteiinia. Maaliskuussa 2008 aloin juosta 60min matkoja 2-3 x viikossa juoksumatolla. Sitten pidettyäni taukoa 5 päivää päätin kokeilla sykemittarin kanssa miten pitkään pystyn juoksemaan. 60min oli tuskainen rajapyykki jonka ohitin itsesuggestioni avulla. Juostuani 1h15min koin jonkin asteista helpotusta. Koko ajan olin tuntenut kipuja jalkaterissä mutten enää niin paljoa polvissa. Sitten kivut loppuivat ja keho alkoi toimia. Juoksin toissa sunnuntaina putkeen 1h40min eikä olisi tarvinnut lopettaa. Mahtava uusi ennätys! En ole koskaan 20 vuoteen pystynyt juoksemaan näin pitkään! Vaikka olin innostunut, ajattelin, että pitää lopettaa ette paikat mene rikki. Pieni rakko tuli vasempaan jalkaan, ei muuta. Seuraavana päivä polvet olivat kuin 70v tukkijätkällä. Kippastuani päivän jalat aukenivat. Taas mennään äärirajoilla. Nytkin on polvet hellänä. Juoksin asfaltilla ulkona 60min sunnuntaina. En voi vastustaa kiusausta ajatella, että - se saattaa sittenkin vielä onnistua näillä jaloilla! Tavoitteenani on juosta 1/2 maraton 24.05.08 Oulun tervahölkässä ja minähän juoksen, maratonille en vielä rohkene. Pää kestäisi mutta keho ei kestä sen tiedän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)